Kentin Maailmanhistorian Suurin Vapautus: Kuningas Edvard III ja Sata-Vuotisen Sodan Alkumerkit Vuonna 1337

Vuoden 1337 syksyllä Englannin kuninkaan, Edvard III:n, hallitsijakautta merkitsi tapahtumasarja, joka tulisi lopulta muovaamaan Euroopan poliittista maisemaa vuosisadoiksi eteenpäin. Kuninkaalle oli ilmennyt riita Ranskan kruunun kanssa ja vastineeksi Englannin armeija saapui Normandian rannikolle, aloittaen sodan, joka tunnetaan Sata-vuotisena sodana.

Sodan taustalla oli monimutkainen verkosto valtiosopimuksia, sukusiteitä ja territoriaalitaisteluja. Vuodesta 1154 lähtien Englannin kuninkaat olivat hallinneet osaa Ranskasta, joihin kuuluivat Normandian herruus, Aquitania ja Gascogne. Nämä alueet toimivat sekä strategisesti tärkeinä tukikohtina että merkittävinä taloudellisina resursseina Englannille.

Kuningas Filip VI:n noustessa Ranskan valtaistuimelle vuonna 1328 syntyi kiista Edvard III:n oikeudesta Britannian kruunuun. Filip VI väitti, että plantagenet-suku oli kadottanut oikeutensa Ranskassa ja että kruunu kuului hänelle. Edvard III puolestaan vaati koko Ranskan valtaistuin omansa ja perusteli vaatimustaan sukusiteillään Ranskan kuninkaalliseen dynastiaan.

Ranskalaiset vastustivat vahvasti Englannin vaatimuksia ja halusivat poispurkaa Englannin presenssi Ranskassa kokonaan. Filip VI kieltäytyi tunnustamasta Edvard III:n oikeutta hallita Britannian kruunua, jolloin Englanti aloitti hyökkäyksen Ranskaan vuonna 1337.

Sata-vuotisen sodan alkutaisteluissa Englannin armeija saavutti merkittäviä voittoja:

• Crécy (1346): Edvard III:n johtama englantilainen joukko murskasi suuremman ranskalaiselle armeijan Crécyn taistelussa, jossa englantilaiset käyttivät tehokkaasti pitkää kaarta ja jalkaväkeä.
• Poitiers (1356): Englantilaiset saavuttivat uuden voitto Poitiersiin taistelussa ja vangitsivat Ranskan kuningas Jean II:n, joka oli sotavangiksi Englantiin lähes neljä vuotta.

Edvard III:n voitot alkutaisteluissa vahvistivat Englannin asemaa Ranskassa ja osoittivat ranskalaisen armeijan heikkoudet. Sodan eteneminen kuitenkin muuttuisi dramaattisemmaksi seuraavilla vuosisadoilla, kun ranskalaiset saivat kokemusta sodankäynnistä ja kehittivät uusia taktiikoita.

Sata-vuotisen sodan vaikutukset:

• Sotilaallinen kehitys: Sata-vuotinen sota johti merkittäviin muutoksiin sotilastaktiikassa ja asetekniikassa. Englannin pitkä kaari osoittautui tehokkaaksi aseeksi, kun taas ranskalaiset alkoivat käyttää tykkejä vahvistaakseen puolustustaan.

• Poliittinen fragmentointi: Sata-vuotinen sota heikensi sekä Ranskan että Englannin poliittista yhteenkuuluvuutta. Englannin sisällä taisteluista syntyi ristiriitoja ja kapinoita, kun taas Ranskassa sodan aikana vahvistuivat erilliset alueelliset herruudet.

• Taloudellinen lasku: Sodan pitkä kesto ja tuhot heikensivät sekä Ranskan että Englannin taloutta. Maatilojen hävitys, kaupan katkaminen ja veronmaksun kuormitus johtivat väestön köyhtymiseen ja sosiaalisiin levottomuuksiin.

Sata-vuotisen sodan alkumerkit 1337 Englannissa olivat vain ensimmäinen osa pitkäaikaisesta ja hävityksellisestä konfliktista, joka muokkasivat Euroopan poliittista karttaa ja sotilashistoriaa vuosisadoiksi. Sodan seuraukset tuntuisivat vielä kauan sodan päättymisen jälkeen 1453:ssa.

Tärkeimpiä henkilöitä Sata-vuotisessa sodassa:

Henkilö	Rooli
Edvard III	Englannin kuningas (1327 - 1377)
Filip VI	Ranskan kuningas (1328 - 1350)
Jean II Hyvä	Ranskan kuningas (1350 - 1364)